Minun pieni maailmani keväällä, juuri ennen kuin kesä on täällä täysillä.

Kaivon kunnostusta

Viime syksynä mökin lähdeperäisen kaivon vesi alkoi haista omituiselle. Nyt keväällä haju oli edelleenkin vedessä; pintavedet pääsivät siis kaivoon. Viime viikonlopun urakaksi otettiin siis kaivon kunnostaminen. Miehen kaverilla on näppärä minikaivuri ja hän lupaitui uhraamaan lauantainsa kaivuuhommille.

Tälläisen minikaivurin poikani ilmoitti haluavansa.

 

Kaivo oli tarkoitus kunnostaa niin, että kaksi ylempää rengasta nostetaan pois ja välit tiivistetään sementillä. Mahdollisuuksien mukaan oli tarkoitus käyttää hyväksi vanhoja kaivonrenkaita. No ne mahdollisuudet murenivat ensimmäisillä kauhaisuilla; kun kaivon vierestä kaivettiin soraa murtuivat vanhat renkaat täysin. Siinä vaiheessa tuli hoppu keksi uusia kaivonrenkaita, onneksi Vääksyn Sementtituote Oy:n omistaja oli erittäin palveluhenkinen ja renkaat järjestyivät lauantaina. Vieläpä edulliseen hintaan, luulimme niitä paljon kalliimmiksi. Kerrottakoon, että yksi rengas maksoi 40 euroa. Ajatuksissamme olimme varautuneet jopa 100 euroon kappaleelta.

Tässä näkyy vanhan renkaan kunto.

Homma aloitettiin poistamalla

varovasti maata kaivon ympäriltä.

Kaivon kohdalle muodostunut kuoppa täyttyi vedellä todella nopeasti. Yksi pumppu ei ehtinyt mitenkään pitämään kuoppaa tyhjänä. Kaivonkorjaajien oli siis kesken hommien lähdettävä hakemaan lisää pumppuja ja uusia renkaita.

"Kaivo" täyttyi vedellä ja mudalla.

Sähköpumppu ei riittänyt.

Sementtiä väliin ja renkaat päällekkäin. Minikaivuri oli kätevä renkaiden nosteluun. Tässä vaiheessa suurimmaksi haasteeksi muodostui kaivon vasemmalta puolelta pulppuava vesi; uppopumput kaivossa ja kaivon vieressä eivät riittäneet pitämään kaikkea vettä pois. Lopputuloksena oli, että alemmasta saumasta liottui noin 20 sentin pituinen kohta sementtiä pois.

Kaivon sivusta pulppusi vettä.

Sehän alkaa muistuttamaan kaivoa!

Sunnuntain puolella kaivoon saatiin kolmaskin rengas paikoilleen. Tämän jälkeen kaivo eristettiin solumuovilla ja kuoppa kaivon ympäriltä täytettiin soralla. Aikaisemmin kaivon ympärillä oli savista soraa, jossa oli paljon suuria kiviä. Kivet poistettiin, jotta routa ei rikkoisi tätäkin kaivoa.

Kivet käytän tietenkin myöhemmin kukkapenkin reunuksiin.

Mökille jäi siis kaivo auki ja pumppu päälle, sillä meidän oli lähdettävä sunnuntai iltana kotia kohti. Sormet ja varpaat ristissä, jotta pumppu on pelannut ja pitänyt kaivon tyhjänä. Muutoin renkaiden saumat eivät ole kuivuneet. Vielä työn alla selvittää, millä ilman tiivistystä oleva kohta saadaan paikattua.

Myöhemmin urakkana on korjata mökkiin menevä vesiputki; putki vuotaa, mutta mistä? Kaivolta mökkiin on noin 20 metrin matka, toivottavasti vuotokohta löytyy putken alkupäästä. Ei kiinnostaisi kaivaa koko pihaa ylös. Mahdollisuus sujuttaa putki vanhan putken sisään täytyy myös kartoittaa.

Lisäksi kaivoon on lisättävä tietenkin kansi ja lukko lasten vuoksi, mutta myös ylivuotoputki, jotta pintavedet tulevaisuudessa ohjautuisivat muualle.

Kuvapaloja puutarhasta

Ihanaa, se on kesä nyt! Muutaman päivän on ollut niin lämmintä, että onhan se jo uskottava. Ihanaa on ollut taas seurata luonnon heräämistä, muutamia kuvia on tullut napsittua. Laitan tähän muutaman otoksen kevään kauneimmista kukkasista. 


Ensin syksyllä uudistamani penkki. Tilasin Kodin Kukilta mahtavan laatikollisen sipuleita edulliseen hintaan. Laatikossa oli ainakin tulppaaneita useaa lajiketta, hyasintteja eri värejä, lumikelloja ja anemoneja eri värejä. Jollen väärin muista sipuleita oli yhteensä 130 kappaletta. Muutama tulppaaninsipulipussi jäi vielä yli, ajattelin ensi syksynä laittaa ne maahan, jos vielä jaksaisivat lähteä kasvuun. Tähän penkkiin laitoin n. 50 tulppaanin sipulia, tässä näkyvillä vain nämä vaalean keltaiset. Pitääkin mennä huomenissa kuvaamaan loput, ovat nyt vähän myöhemmin auenneet. Hyasintit levittivät ympäristöön huumaavaa joulun tuoksua! :)

Perennapenkit ovat tänä keväänä saaneet jäädä ihan rauhaan kotona. Olen vain tyytynyt ihailemaan pionien kasvua. Tai laitoinhan muutaman kärhön koemielessä maahan. Olin ehtinyt istuttamaan ne jo kun sain kunnolliset ohjeet kärhöjä enemmän kasvattaneelta. Nyt ovat varmasti siis liian pinnassa ja "salaojitusta" ei ole tehty soralla, eikä millään muullakaan.

Pioni tavoittelee versoillaan valoa kohti.

Täytekakkua nam!

Viime viikolla vietimme tyttäreni, Prinsessa Ii:n 6-vuotissyntymäpäiviä. Lauantaina meillä oli prinsessojen (ja pikku-prinssien) kemut ja myös mummot ja kummit vierailivat. Menoa ja melskettä oli melkoisesti kun 4 prinsessaa ja 2 prinssiä kirmasivat ympäri taloa. Myös Muumi-mukeilla oli käyttöä kun sukulaisille ja ystäville keitettiin kahvia.

 Tein syntymäpäiville kermakakun, päälle tietenkin prinsessa-aiheinen kakkukuva. Tässä resepti:

Pohja (paistettu tupperin ultraplus pyöreässä )

6 munaa
2,5 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta 

Täyte
Vadelma-mascarpone täytteen ohjeen löysin Kinuskikissan sivuilta. Laitoin täytettä kahteen väliin, joten tein sen tuplana.
Täytteeseen tuli:
Vadelmia
250 g mascarponejuustoa
3 dl kermaa vaahdotettuna
vajaa dl sokeria
Daim-patukka

Tulin ostaneeksi vain yhden Daim-patukan, joten Daimin maku ei päässyt oikeuksiinsa. Olisi siis pitänyt laittaa Daimiakin tuplana.

Kokosin kakun paistovuokaan, sillä kakku sai "vetäytyä" yön yli jääkaapissa. Kostutin kakkupohjan appelsiinimehulla; mehua tuli n. 2 dl kerrosta kohti. Sitten sivelin levyn Lemon Curdillä ja levitin puolet täytteestä. Toinen kerros samoin.


Juhlapäivän aamuna sivelin kakun päälle kerroksen kermavaahtoa kakkukuvan ja pursotusten laittoa varten. Pursotuksessa kokeilin ensimmäisen kerran kahta eri väriä; valkoisella ensin yksi raita ja sitten punaisella elintarvikevärillä vaaleanpunaiseksi värjätty raita. Tähän tapaan: 

Kakkukuvaan tuli pieni repeämä kun kuva oli hiukan kostunut kermavaahdon kosketuksesta. Hyvin silti kelpasi pienille prinsessoille!

Tässä vielä kuva leikkauspinnasta:

Hyvää oli ja eipä kakkua kahden päivän juhlimisen jälkeen enää jäänytkään!
 

Asiakaspalvelun hauskuus.

Onko asiakaspalvelu sitä, että suoritat rutiinin mahdollisimman nopeasti ja asikas poistuu paikalta lompakko kevyempänä? Vaiko sitä, että asikasta palvellaan hymyssä suin ja sekä asiakkaalle että asiakaspalvelijalle jää tilanteesta hyvä mieli? No voihan se olla kumpaakin.

”Asikas on aina oikeassa” on terminä jäänyt elämään niin, että asikkaan roolissa oleva unohtaa myös asiakaspalvelijan olevan ihminen. Asiakaspalvelijoilta vaaditaan kohtuuttomia suorituksia ja useassa yrityksessä heidän jaksamisensa on äärirajoilla.

Näihin vaatimuksiin ja kiireiseen elämään on nyt tullut vastavoima: hitaan palvelun kassat, joista kertoo internetsivu hidastaelamaa.fi. Internetsivun mukaan ensimmäisenä Tampereen Citymarketissa asiakkaat huomasivat kassan työntekijän iloisen mielen ja aidon mielenkiinnon asiakkaiden kuulumisia kohtaan; sekä sen, että jonot pitenivät. Erikoista tässä on se, että ihmiset malttavat jonottaa kassalla ja ovat iloisia saamastaan hyvästä palvelusta! Tälläinen tarvitaan meidänkin lähikauppaan!

Olen niitä hassuja ihmisiä, jotka pitävät tuntemattomien ihmisten kanssa kommunikoimisesta. Joskus olen tuntenut itseni erittäin typeräksi kun olen aloittanut kaupan kassalle kertomaan hauskaa tapahtumaa ja saanut palkaksi kiukkuisen mulkaisun. Mulkaisusta on voinut aistia, että henkilö toivottaa minut yhtä pitkälle kuin mistä ostamani sitruuna on tullut.

Vessajuttuja

Olipa tuossa taannoin erään ystävän kanssa keskustelua VESSOISTA. Lähinnä siitä, että onko hienoa esitellä sisustuskuvissa omaa WC:tä. No hei, tottakai! 

Meidän rintamamiestalossa on näitä remppakohteita ollut; keittiö, saunaosasto, olohuone, makkarit. Viimeisempänä viime syksynä päivitettiin WC. Olin jo ajat sitten sanonut isännälle, että haluan PUNAISEN (hei ylläri) vessan. Isäntä ei ajatukselle lämmennyt, kunnes vanhaa vessaa purkaessaan keksi ehdottaa minulle, että pitäisikö vessa maalata vaikka punaisella? Näinhän se aina, miesten täytyy "keksiä" nämä parhaat ideat ihan itse, vaimon keksimänä ne eivät ole toteutuskelpoisia. Tässä Teille ennen ja jälkeen kuvat, olkaapa hyvä!

Tässä jo kaikesta tavarasta karsittu vanha WC. Voin kertoa ettei noita sinapin keltaisia kalusteita ole todellakaan tullut ikävä!

Isännän LOISTAVAN idean seurauksena WC:stä tuli tälläinen:

Kyllä täällä uudessa viihtyy paremmin ;)

Projekteja, projekteja...

Ja siis lähinnä keskeneräisiä sellaisia. Kesällä aloitin mökillä entisöimään vanhaa puuarkkua. Arkku on vuosien saatossa maalattu moneen kertaan, päälimmäisenä kerroksena oli hopeanhohtoinen maali. Maalinpoistoa sai käyttää ihan huolella. Tästä projekti alkoi:

Hopeisen maalin alta paljastui mm. vihreää ja keltaista maalia.
 

Monen maalinpoistokerran jälkeen näkyy jo puupintaa. Vanha petsihän ei lähde mihinkään. Mietinnässä on jos vahaisi arkun sitten kun pinta on hiottu kunnolla.