Kesäretkellä Immilän myllyllä

Pääsimme tänään miehen kanssa kahdestaan retkelle kun lapset menivät kaverin synttäreille. Lähdimme Kuplalla ja minä otin tietenkin kameran mukaan. Ajoimme Immilän myllylle, linkistä lisää tietoa myllystä ja sen sijainnista. Myllyn seutu on todella kaunista, en olisi malttanut mennä kahvillekaan kun haistelin tunnelmaa ja katselin maisemia kameran etsimen läpi. Nautimme kahvit myllyn kupeeseen rakennetulla terassilla. Myllyssä on kesän ajan valokuvanäyttely, josta löytyy Erkki Hämäläisen valokuvia sekä valokuvia menneiltä vuosikymmeniltä. 


Laitoin tähän pari kuvaa, mutta parhaimmat otokset jäivät nyt vielä kameraan, sillä akku loppui. Suurimman mielenkiintoni myllyn ympäristössä sai joen toisella puolella seisova vanha aution näköinen talo. En tiedä mikä vanhoissa taloissa niin kiehtoo; taitaa kuitenkin olla talojen monet tarinat, jotka niin miellelläni kuulisin. Seinät vain niitä eivät pysty kertomaan, mielikuvituksella sentään pääsee pitkälle.


Kuplastakin piti ottaa kuvia, mutta jäi nyt ottamatta, sillä kauniin sininen kupla oli niin siitepölyssä etteivät kuvat olisi tehneet kärrylle oikeutta. Takaisin huristelimme pienten mutkien kautta Säyhteen kiemuraisia hiekkateitä pitkin.


Suosittelen Immilän myllyä kesäretkikohteeksi kaikille!

Keräilijä, hamsteri, sulovilen

Ai että kun tuo otsikon kaikki ominaisuudet löytyvät samasta persoonasta; mistään ei voi luopua jos vaikka joskus tarvitsee ja uutta tulee koko ajan lisää "kun halvalla sai". Kotona ja mökillä nurkat alkavat olla kiitettävän täynnä kaikkea ihanaa ja korvaamatonta. Alla olevassa kuvassa vanha Arabia, 60-luvun Aravia, vanhat kahvipurkit ja emalikattilat asustavat sulassa sovussa söpön vaaleanpunaisessa keittiössä. Muurin kylki on saanut puvukseen kauniin punaisen värityksen, saumojen väri on mielestäni erikoisen ylhäinen; saumat on maalattu hopealla, melkein, sillä kaikki maalatut saumaviivat eivät todellakaan ole saumojen kohdalla. Harmi, että leivinuunista on muutama tiili romahtanut sisältä. Täytyisi jostain löytää tarpeeksi näppärä muurari, joka korjaisi leivinuunin sekä hellanpuolen. Hellaankaan ei ole pariin vuoteen yritetty tulia, sillä savut tulevat sisään hellan renkaiden raoista. Miten rakastaisinkaan  puuhellan lämpöä, tai leivinuunissa paistuvien herkkujen tuoksua...

Mökkielämää

Tervetuloa, mökkivanhus tervehtii meitä viikonloppu toisensa jälkeen. Jo muutaman vuoden To Do-listalla on ollut mökin uusi punamulta-pinta. Josko jo tämä kesänä, tämä auringon puolen seinä alkaa olla jo harmaa.

Käykää sisään, toteaa porttivanhus. Porttivanhus palautettiin viime kesänä alkuperäiseen tarkoitukseensa poistamalla molemmin puolin rehottava sireeni sekä kuusiaidan alku. Nyt portista on niin mukava käydä mökkiin ja toisaalta mökistä vaikkapa iltakävelylle kameran kanssa.
 

Sadesäällä mökistä ei tarvitsen lähteä ulos lainkaan, tulet vain takkaan ja kirjan kanssa sohvannurkkaan. Ikkunasta voi vain katsella kun vesipisarat hakkaavat ikkunan reunaan ja pihalaattoihin.

Kevätkylvöjä

Nyt on oikeasti kesä kun kalenteri on käännetty kesäkun puolelle. Melko viluisesti vain alkanut tämä kuu, tänään töissä kaivoin villasukat ja bontson kaapista. Illalla perustimme miehen kanssa kasvimaan muutaman lepovuoden jälkeen. Toissa keväänä haimme kaverin talleilta hevosen lantaa, josta uskoakseni löytyy vielä voimaa tälle vuodelle. Kasvimaalle tuli tällä kertaa avomaakurkkua harson alle, pari perhemansikkaa, talvivalkosipulia, pensasvahapapua myöskin harson alle, lehtisalaattia, kesäsipulia ja kehäkukkaa. Kesäkurpitsat siirretään avomaalle vasta viikon parin päästä, nyt saavat vielä lämmitellä kasvihuoneen lämmössä. Kasvimaalle laitetaan vielä vahapapua kunhan vähän lämpenee. Kasvimaalta kuvia, kunhan jotain kuvaattavaa nousee...

Tomaatit ja yrtit sovussa.

Kurkuntaimi kurkoittaa tukinarua kohti.

Kasvihuoneesta löytyy 2 runkotomaattia, 3 kasvihuonekurkkua, 3 yllätyspaprikaa (kylvin eri lajikkeita ja nyt en tietenkään tiedä mitkä yksilöt niistä selvisivät) sekä yrttejä. Yrteistä siemenestä laitoin basilikan, rukolan ja persiljan, tillin ostin valmiina taimena. Keltainen minipensastomaattikin kasvihuoneessa oli, mutta muurahaiset olivat tehneet pesän sen juurakkoon, joten ulkoistin sen pikaisesti.

Siinä se nyt on; kauan ja hartaasti odotettu puutarhani työmyyrä.

Äitienpäivänä minut yllätettiin perusteellisesti. Mies sanoi mökillä, että lahjani unohtui kotiin. Iltapäivällä kotiin tultuamme hän vei miten liiteriin kummallisen möhkäleen luokse. Oi että kummallisen suuri paketti sisälsi ikioman lämpökompostorin! Kompostori kasattiin heti ja nyt se on jo saanut hiukan tavaraa sisuksiinsa. Prosessin käynnistymistä odotellessa :)