Sireeni

Sireeni

perjantai 2. marraskuuta 2012

Retrosisustajaiskeejälleen


Aikaisemminkin olen todennut, että on se yhdenlaista kun samassa taloudessa asuu sekä mies- että naispuoleinen sulovilen. Tänään kauniilla päivän valolla näppäilin muutaman kuvan. 

Tässä ensimmäisessä on kirpparilta hävyttömän halvalla löytämäni "aarrekaappi". Kaapin päällä niinikään kirpparilta visakoivuinen korulipas ja iso Kekkeri-malja anopin kätköistä. Kaapin päällä seinään nojaten on oranssipohjainen lankataideteos, se on mökiltä tuonut.

Kaksi pienempää kuvaa ovat hellyyttäviä; mummini toi ne viime keväänä lapsilleni lahjaksi. Hän oli kehystänyt isäni II:lla luokalla tekemät kuvat. Isäni on syntynyt -55, joten siitä voipi laskeskella ettei ole ihan nykytaidetta. Myös pöytäliina on hellyyttävän retro, sekin on mökiltä piirongin kätköistä. Ainut mikä ei oikein istu kuvaan on tuo ruusupegonia taulu, sitä en ole uskaltanut irroittaa seinältä sillä fiksuna likkana olen kiinnittänyt sen kaksi puoleisella teipillä. Epäilen sen irroittavan maalitkin seinästä.



Alakerran oleskelutila on isännän sisustama. Ennen minun kirppislöydöilleni naureskeltiin, nykyään mun täytyy vahtia miestä kirppareilla ettei se raahaisia kaikkia löytämiään tyhjiä olutpulloja meille. Toiset harrastaa täysiä - toiset tyhjiä.

Tämä hylly toimi aiemmin baarikaappina kunnes isäntään iski kirppishulluus. Osa tavaroista on kirppikseltä, osa omasta autotallista ja liiteristä kaivettuja. Esimerkiksi tyhjä tupakkiaski, autojen ja mopojen huoltokirjat sekä rekisterikilvet ovat autotallista.

Parhainpia ovat esineet joilla on jokin tarina. Sininen taskulamppu ja sen Airam-paristo löytyivät keittiöremonttimme yhteydessä tiskialtaan takaa. Uskomme, että ne ovat kuuluneet herralle joka on rintamamiestalomme alunperin rakentanut. Tämä herra oli näet itse putkimies ja on varmasti niitä hommia tehdessään unohtanut tai pudottanut lampun tiskikaapin taakse.

Hienot moottoripyöräkypärät ovat appiukon vanhoja, hän on ne päässä huristanut Vesijärven ympäriajossa 50-luvun lopulla.

Huonekaluista sen verran, että vihreitä nojatuoleja on kaksi ja nekin on roudattu tänne mökiltä. Siellä olisi vielä sohvakin samaa sarjaa, mutta sille ei taida löytyä tilaa. Haaveissa olisi vielä toisenlainen hylly näille retrokamoille, mutta oikeanlaista ei ole vielä tullut vastaan.





tiistai 14. elokuuta 2012

Keittiökoneita menneiltä vuosilta

Sain taas muutaman aarteen anopilta. Hänen isänsä on ollut innokas keittiön varustelija, innoissaan on aina ostanut uusia vimpaimia vaimolleen. Vaimo taas niistä ei ole välittänyt, näitäkään ei ole varmastikaan ikinä edes käytetty.






Tässä hirvittävän kätevä vempele ranskanperunoita rakastavaan perheeseen. Peruna vain rautojen väliin ja kahvasta painallus alas päin; perunatikkuja! Vielä rasvakeitin niin varmasti on hyvää ja voi tehdä vaikka luomuranskalaisia.



 



Tällä kätevällä laitteella voi tehdä erilaisia suikaleita; kurkkua, porkkanaa, paprikaa etc. Alkuperäisessä laatikossaan, tätäkään tuskin on käytetty, sen verran hyvässä terässä terät ovat!









 Sokerina pohjalla jokaisen sokerileipurin unelma: täydellinen Tala:n pursotinsetti alkuperäisessä laatikossaan ja kaikki ohjevihkoset ym mukana! Näitä näköjään valmistetaan retrona, pahvisen laatikon tilalle on tullut peltinen.




Tässä keittiön kaunettaret yhteiskuvassa. Pahoittelen kuvien laatua, tuntuu ettei tänä sateisena kesänä ole mikään sujunut.

maanantai 13. elokuuta 2012

Japaninjalopähkinä

Meillä on kotipihassa ja mökillä sekä anopin kototalon pihassa pähkinäpuu. Anopin veli on tuon kototalon pihassa olevan tuonut aikoinaan Saksasta, siksi niitä on virheellisesti luultu saksanpähkinäpuiksi. Tutkin keväällä asiaa hiukan tarkemmin ja löysin tiedon, ettei saksanpähkinä menesty Suomessa. Japaninjalopähkinä taasen menestyy, jopa viihtyy ja voi kasvaa suureksikin. Myös pähkinöitä tulee suuriin puihin runsaasti. Jos olet erittäin nopea voit saada pähkinöitä talteen ennen kuin orava piilottaa kaikki.

Tässä japaninjalopähkinä anopin kotopihalla.

Lomareissulla Imatralla - pitkä lista museoita

Lähdimme heinäkuussa reissuun Imatralle ihan kahdestaan, reissussa vietimme viidettä hääpäiväämme. Majoituimme Valtionhotellin viereen tehdyssä kylpylähotellissa. Kylpylä oli kyllä pienoinen pettymys. Esitteessä sanottiin, että aikuiseen makuun, mutta eipä sinne montaa aikuista mahtunut kerraallaan. Kylpylä koostuu pienestä ja vähän isommasta porealtaasta sekä yhdestä altaasta jossa mahtuu uimaan muutaman metrin. Hoitoja emme testanneet, mutta hotellihuone saa meiltä arvosanan "ihan ok".


Vietimme Imatralla 2 vuorokautta, harmiksemme koko ajan satoi tauotta. Ensimmäisenä iltana nautimme kylpylän poreista ja kävimme syömässä Valtionhotellissa pitkän ja todella maukkaan päivällisen. Alkuruuan ja pääruoaan jälkeen ei kerta kaikkiaan jaksanut enää jälkkäriä. Ruokakuvia en malttanut ottaa, niin kiire oli käydä annokseen kiinni.

Kokonaiselle Imatran päivälle minulla oli lista museoista ja kohteista joissa olisi mielenkiintoista vierailla. Listalta toteutettiin Ritikanrannan teollisuustyöväen asuntomuseo, Lotta- ja veteraanimuseo ja Rajamuseo. Etelä-Karjalan Automuseo jäi vain haaveeksi, sillä siellä oli menossa kattoremontti ja museo oli suljettu. Pihapiirissä oli kuitenkin karjalaistyyppinen motelli ja lounaskahvio, jonka yhteydessä oli kirppari. Lounaskahviossa söissä lohisoppaa lounaaksi, suolaa oli ainakin riittävästi ;) Kirpparilta löysin kirjan sekä maljakon, joka oli - 50 % hyllyssä. Arvosta en tiedä, mutta onpahan muisto. Museoista erilliset postaukset.


Museokierroksen päälle lepäsimme hiukan ja sitten viritimme sateenvarjot ja lähdimme satojen muiden tavoin Imatran kosken sillalle ihastelemaan kosken pauhua. Hiukan erikoinen tilanne; vettä tuli taivaan täydeltä ja sadat ihmiset sateenvarjojensa ja sadeviittojensa alla kerääntyvät sillalle ja joen poluille seisomaan tunniksi nähdäkseen ryöppyävää vettä!








 



















Toisena iltana päivällisellä Valtionhotellissa olin kaukaa viisas ja hyppäsin alkuruuan yli pääruokaan, jotta myös jälkiruualle jäi tilaa. Ruuan päälle istuimme vielä Valtionhotellin salongissa tovin, tunnelma hotellilla on erityinen; mielikuvitus alkaa väkisinkin laukkaamaan... kuinka ruhtinattaret ja ruhtinaat ovat puvuissaan ja koruissaan loistaneet kilpaa. Olisinko lukenut muutaman Laila Hirvisaaren liikaa ;)

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Kesäretkellä Immilän myllyllä


Pääsimme tänään miehen kanssa kahdestaan retkelle kun lapset menivät kaverin synttäreille. Lähdimme Kuplalla ja minä otin tietenkin kameran mukaan. Ajoimme Immilän myllylle, linkistä lisää tietoa myllystä ja sen sijainnista. Myllyn seutu on todella kaunista, en olisi malttanut mennä kahvillekaan kun haistelin tunnelmaa ja katselin maisemia kameran etsimen läpi. Nautimme kahvit myllyn kupeeseen rakennetulla terassilla. Myllyssä on kesän ajan valokuvanäyttely, josta löytyy Erkki Hämäläisen valokuvia sekä valokuvia menneiltä vuosikymmeniltä. 


Laitoin tähän pari kuvaa, mutta parhaimmat otokset jäivät nyt vielä kameraan, sillä akku loppui. Suurimman mielenkiintoni myllyn ympäristössä sai joen toisella puolella seisova vanha aution näköinen talo. En tiedä mikä vanhoissa taloissa niin kiehtoo; taitaa kuitenkin olla talojen monet tarinat, jotka niin miellelläni kuulisin. Seinät vain niitä eivät pysty kertomaan, mielikuvituksella sentään pääsee pitkälle.


Kuplastakin piti ottaa kuvia, mutta jäi nyt ottamatta, sillä kauniin sininen kupla oli niin siitepölyssä etteivät kuvat olisi tehneet kärrylle oikeutta. Takaisin huristelimme pienten mutkien kautta Säyhteen kiemuraisia hiekkateitä pitkin.


Suosittelen Immilän myllyä kesäretkikohteeksi kaikille!



maanantai 4. kesäkuuta 2012

Keräilijä, hamsteri, sulovilen

Ai että kun tuo otsikon kaikki ominaisuudet löytyvät samasta persoonasta; mistään ei voi luopua jos vaikka joskus tarvitsee ja uutta tulee koko ajan lisää "kun halvalla sai". Kotona ja mökillä nurkat alkavat olla kiitettävän täynnä kaikkea ihanaa ja korvaamatonta. Alla olevassa kuvassa vanha Arabia, 60-luvun Aravia, vanhat kahvipurkit ja emalikattilat asustavat sulassa sovussa söpön vaaleanpunaisessa keittiössä. Muurin kylki on saanut puvukseen kauniin punaisen värityksen, saumojen väri on mielestäni erikoisen ylhäinen; saumat on maalattu hopealla, melkein, sillä kaikki maalatut saumaviivat eivät todellakaan ole saumojen kohdalla. Harmi, että leivinuunista on muutama tiili romahtanut sisältä. Täytyisi jostain löytää tarpeeksi näppärä muurari, joka korjaisi leivinuunin sekä hellanpuolen. Hellaankaan ei ole pariin vuoteen yritetty tulia, sillä savut tulevat sisään hellan renkaiden raoista. Miten rakastaisinkaan  puuhellan lämpöä, tai leivinuunissa paistuvien herkkujen tuoksua...

Mökkielämää




Tervetuloa, mökkivanhus tervehtii meitä viikonloppu toisensa jälkeen. Jo muutaman vuoden To Do-listalla on ollut mökin uusi punamulta-pinta. Josko jo tämä kesänä, tämä auringon puolen seinä alkaa olla jo harmaa.



Käykää sisään, toteaa porttivanhus. Porttivanhus palautettiin viime kesänä alkuperäiseen tarkoitukseensa poistamalla molemmin puolin rehottava sireeni sekä kuusiaidan alku. Nyt portista on niin mukava käydä mökkiin ja toisaalta mökistä vaikkapa iltakävelylle kameran kanssa.
 

Sadesäällä mökistä ei tarvitsen lähteä ulos lainkaan, tulet vain takkaan ja kirjan kanssa sohvannurkkaan. Ikkunasta voi vain katsella kun vesipisarat hakkaavat ikkunan reunaan ja pihalaattoihin.





Kevätkylvöjä

Nyt on oikeasti kesä kun kalenteri on käännetty kesäkun puolelle. Melko viluisesti vain alkanut tämä kuu, tänään töissä kaivoin villasukat ja bontson kaapista. Illalla perustimme miehen kanssa kasvimaan muutaman lepovuoden jälkeen. Toissa keväänä haimme kaverin talleilta hevosen lantaa, josta uskoakseni löytyy vielä voimaa tälle vuodelle. Kasvimaalle tuli tällä kertaa avomaakurkkua harson alle, pari perhemansikkaa, talvivalkosipulia, pensasvahapapua myöskin harson alle, lehtisalaattia, kesäsipulia ja kehäkukkaa. Kesäkurpitsat siirretään avomaalle vasta viikon parin päästä, nyt saavat vielä lämmitellä kasvihuoneen lämmössä. Kasvimaalle laitetaan vielä vahapapua kunhan vähän lämpenee. Kasvimaalta kuvia, kunhan jotain kuvaattavaa nousee...

Tomaatit ja yrtit sovussa.

Kurkuntaimi kurkoittaa tukinarua kohti.

Kasvihuoneesta löytyy 2 runkotomaattia, 3 kasvihuonekurkkua, 3 yllätyspaprikaa (kylvin eri lajikkeita ja nyt en tietenkään tiedä mitkä yksilöt niistä selvisivät) sekä yrttejä. Yrteistä siemenestä laitoin basilikan, rukolan ja persiljan, tillin ostin valmiina taimena. Keltainen minipensastomaattikin kasvihuoneessa oli, mutta muurahaiset olivat tehneet pesän sen juurakkoon, joten ulkoistin sen pikaisesti.


Siinä se nyt on; kauan ja hartaasti odotettu puutarhani työmyyrä.
Äitienpäivänä minut yllätettiin perusteellisesti. Mies sanoi mökillä, että lahjani unohtui kotiin. Iltapäivällä kotiin tultuamme hän vei miten liiteriin kummallisen möhkäleen luokse. Oi että kummallisen suuri paketti sisälsi ikioman lämpökompostorin! Kompostori kasattiin heti ja nyt se on jo saanut hiukan tavaraa sisuksiinsa. Prosessin käynnistymistä odotellessa :)

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Kaivon kunnostusta

Viime syksynä mökin lähdeperäisen kaivon vesi alkoi haista omituiselle. Nyt keväällä haju oli edelleenkin vedessä; pintavedet pääsivät siis kaivoon. Viime viikonlopun urakaksi otettiin siis kaivon kunnostaminen. Miehen kaverilla on näppärä minikaivuri ja hän lupaitui uhraamaan lauantainsa kaivuuhommille.

Tälläisen minikaivurin poikani ilmoitti haluavansa.
 


Kaivo oli tarkoitus kunnostaa niin, että kaksi ylempää rengasta nostetaan pois ja välit tiivistetään sementillä. Mahdollisuuksien mukaan oli tarkoitus käyttää hyväksi vanhoja kaivonrenkaita. No ne mahdollisuudet murenivat ensimmäisillä kauhaisuilla; kun kaivon vierestä kaivettiin soraa murtuivat vanhat renkaat täysin. Siinä vaiheessa tuli hoppu keksi uusia kaivonrenkaita, onneksi Vääksyn Sementtituote Oy:n omistaja oli erittäin palveluhenkinen ja renkaat järjestyivät lauantaina. Vieläpä edulliseen hintaan, luulimme niitä paljon kalliimmiksi. Kerrottakoon, että yksi rengas maksoi 40 euroa. Ajatuksissamme olimme varautuneet jopa 100 euroon kappaleelta.




Tässä näkyy vanhan renkaan kunto.
Homma aloitettiin poistamalla
varovasti maata kaivon ympäriltä.










Kaivon kohdalle muodostunut kuoppa täyttyi vedellä todella nopeasti. Yksi pumppu ei ehtinyt mitenkään pitämään kuoppaa tyhjänä. Kaivonkorjaajien oli siis kesken hommien lähdettävä hakemaan lisää pumppuja ja uusia renkaita.

"Kaivo" täyttyi vedellä ja mudalla.
Sähköpumppu ei riittänyt.










Sementtiä väliin ja renkaat päällekkäin. Minikaivuri oli kätevä renkaiden nosteluun. Tässä vaiheessa suurimmaksi haasteeksi muodostui kaivon vasemmalta puolelta pulppuava vesi; uppopumput kaivossa ja kaivon vieressä eivät riittäneet pitämään kaikkea vettä pois. Lopputuloksena oli, että alemmasta saumasta liottui noin 20 sentin pituinen kohta sementtiä pois.

Kaivon sivusta pulppusi vettä.
Sehän alkaa muistuttamaan kaivoa!










Sunnuntain puolella kaivoon saatiin kolmaskin rengas paikoilleen. Tämän jälkeen kaivo eristettiin solumuovilla ja kuoppa kaivon ympäriltä täytettiin soralla. Aikaisemmin kaivon ympärillä oli savista soraa, jossa oli paljon suuria kiviä. Kivet poistettiin, jotta routa ei rikkoisi tätäkin kaivoa.
Kivet käytän tietenkin myöhemmin kukkapenkin reunuksiin.
Mökille jäi siis kaivo auki ja pumppu päälle, sillä meidän oli lähdettävä sunnuntai iltana kotia kohti. Sormet ja varpaat ristissä, jotta pumppu on pelannut ja pitänyt kaivon tyhjänä. Muutoin renkaiden saumat eivät ole kuivuneet. Vielä työn alla selvittää, millä ilman tiivistystä oleva kohta saadaan paikattua.

Myöhemmin urakkana on korjata mökkiin menevä vesiputki; putki vuotaa, mutta mistä? Kaivolta mökkiin on noin 20 metrin matka, toivottavasti vuotokohta löytyy putken alkupäästä. Ei kiinnostaisi kaivaa koko pihaa ylös. Mahdollisuus sujuttaa putki vanhan putken sisään täytyy myös kartoittaa.

Lisäksi kaivoon on lisättävä tietenkin kansi ja lukko lasten vuoksi, mutta myös ylivuotoputki, jotta pintavedet tulevaisuudessa ohjautuisivat muualle.









tiistai 22. toukokuuta 2012

Kuvapaloja puutarhasta

Ihanaa, se on kesä nyt! Muutaman päivän on ollut niin lämmintä, että onhan se jo uskottava. Ihanaa on ollut taas seurata luonnon heräämistä, muutamia kuvia on tullut napsittua. Laitan tähän muutaman otoksen kevään kauneimmista kukkasista. 


Ensin syksyllä uudistamani penkki. Tilasin Kodin Kukilta mahtavan laatikollisen sipuleita edulliseen hintaan. Laatikossa oli ainakin tulppaaneita useaa lajiketta, hyasintteja eri värejä, lumikelloja ja anemoneja eri värejä. Jollen väärin muista sipuleita oli yhteensä 130 kappaletta. Muutama tulppaaninsipulipussi jäi vielä yli, ajattelin ensi syksynä laittaa ne maahan, jos vielä jaksaisivat lähteä kasvuun. Tähän penkkiin laitoin n. 50 tulppaanin sipulia, tässä näkyvillä vain nämä vaalean keltaiset. Pitääkin mennä huomenissa kuvaamaan loput, ovat nyt vähän myöhemmin auenneet. Hyasintit levittivät ympäristöön huumaavaa joulun tuoksua! :)




Perennapenkit ovat tänä keväänä saaneet jäädä ihan rauhaan kotona. Olen vain tyytynyt ihailemaan pionien kasvua. Tai laitoinhan muutaman kärhön koemielessä maahan. Olin ehtinyt istuttamaan ne jo kun sain kunnolliset ohjeet kärhöjä enemmän kasvattaneelta. Nyt ovat varmasti siis liian pinnassa ja "salaojitusta" ei ole tehty soralla, eikä millään muullakaan.


Pioni tavoittelee versoillaan valoa kohti.

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Täytekakkua nam!

Viime viikolla vietimme tyttäreni, Prinsessa Ii:n 6-vuotissyntymäpäiviä. Lauantaina meillä oli prinsessojen (ja pikku-prinssien) kemut ja myös mummot ja kummit vierailivat. Menoa ja melskettä oli melkoisesti kun 4 prinsessaa ja 2 prinssiä kirmasivat ympäri taloa. Myös Muumi-mukeilla oli käyttöä kun sukulaisille ja ystäville keitettiin kahvia.

 Tein syntymäpäiville kermakakun, päälle tietenkin prinsessa-aiheinen kakkukuva. Tässä resepti:

Pohja (paistettu tupperin ultraplus pyöreässä )

6 munaa
2,5 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta 

Täyte
Vadelma-mascarpone täytteen ohjeen löysin Kinuskikissan sivuilta. Laitoin täytettä kahteen väliin, joten tein sen tuplana.
Täytteeseen tuli:
Vadelmia
250 g mascarponejuustoa
3 dl kermaa vaahdotettuna
vajaa dl sokeria
Daim-patukka

Tulin ostaneeksi vain yhden Daim-patukan, joten Daimin maku ei päässyt oikeuksiinsa. Olisi siis pitänyt laittaa Daimiakin tuplana.


Kokosin kakun paistovuokaan, sillä kakku sai "vetäytyä" yön yli jääkaapissa. Kostutin kakkupohjan appelsiinimehulla; mehua tuli n. 2 dl kerrosta kohti. Sitten sivelin levyn Lemon Curdillä ja levitin puolet täytteestä. Toinen kerros samoin.


Juhlapäivän aamuna sivelin kakun päälle kerroksen kermavaahtoa kakkukuvan ja pursotusten laittoa varten. Pursotuksessa kokeilin ensimmäisen kerran kahta eri väriä; valkoisella ensin yksi raita ja sitten punaisella elintarvikevärillä vaaleanpunaiseksi värjätty raita. Tähän tapaan: 


Kakkukuvaan tuli pieni repeämä kun kuva oli hiukan kostunut kermavaahdon kosketuksesta. Hyvin silti kelpasi pienille prinsessoille!



Tässä vielä kuva leikkauspinnasta:


Hyvää oli ja eipä kakkua kahden päivän juhlimisen jälkeen enää jäänytkään!