Täytekakkua nam!

Viime viikolla vietimme tyttäreni, Prinsessa Ii:n 6-vuotissyntymäpäiviä. Lauantaina meillä oli prinsessojen (ja pikku-prinssien) kemut ja myös mummot ja kummit vierailivat. Menoa ja melskettä oli melkoisesti kun 4 prinsessaa ja 2 prinssiä kirmasivat ympäri taloa. Myös Muumi-mukeilla oli käyttöä kun sukulaisille ja ystäville keitettiin kahvia.

 Tein syntymäpäiville kermakakun, päälle tietenkin prinsessa-aiheinen kakkukuva. Tässä resepti:

Pohja (paistettu tupperin ultraplus pyöreässä )

6 munaa
2,5 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta 

Täyte
Vadelma-mascarpone täytteen ohjeen löysin Kinuskikissan sivuilta. Laitoin täytettä kahteen väliin, joten tein sen tuplana.
Täytteeseen tuli:
Vadelmia
250 g mascarponejuustoa
3 dl kermaa vaahdotettuna
vajaa dl sokeria
Daim-patukka

Tulin ostaneeksi vain yhden Daim-patukan, joten Daimin maku ei päässyt oikeuksiinsa. Olisi siis pitänyt laittaa Daimiakin tuplana.

Kokosin kakun paistovuokaan, sillä kakku sai "vetäytyä" yön yli jääkaapissa. Kostutin kakkupohjan appelsiinimehulla; mehua tuli n. 2 dl kerrosta kohti. Sitten sivelin levyn Lemon Curdillä ja levitin puolet täytteestä. Toinen kerros samoin.


Juhlapäivän aamuna sivelin kakun päälle kerroksen kermavaahtoa kakkukuvan ja pursotusten laittoa varten. Pursotuksessa kokeilin ensimmäisen kerran kahta eri väriä; valkoisella ensin yksi raita ja sitten punaisella elintarvikevärillä vaaleanpunaiseksi värjätty raita. Tähän tapaan: 

Kakkukuvaan tuli pieni repeämä kun kuva oli hiukan kostunut kermavaahdon kosketuksesta. Hyvin silti kelpasi pienille prinsessoille!

Tässä vielä kuva leikkauspinnasta:

Hyvää oli ja eipä kakkua kahden päivän juhlimisen jälkeen enää jäänytkään!
 

Asiakaspalvelun hauskuus.

Onko asiakaspalvelu sitä, että suoritat rutiinin mahdollisimman nopeasti ja asikas poistuu paikalta lompakko kevyempänä? Vaiko sitä, että asikasta palvellaan hymyssä suin ja sekä asiakkaalle että asiakaspalvelijalle jää tilanteesta hyvä mieli? No voihan se olla kumpaakin.

”Asikas on aina oikeassa” on terminä jäänyt elämään niin, että asikkaan roolissa oleva unohtaa myös asiakaspalvelijan olevan ihminen. Asiakaspalvelijoilta vaaditaan kohtuuttomia suorituksia ja useassa yrityksessä heidän jaksamisensa on äärirajoilla.

Näihin vaatimuksiin ja kiireiseen elämään on nyt tullut vastavoima: hitaan palvelun kassat, joista kertoo internetsivu hidastaelamaa.fi. Internetsivun mukaan ensimmäisenä Tampereen Citymarketissa asiakkaat huomasivat kassan työntekijän iloisen mielen ja aidon mielenkiinnon asiakkaiden kuulumisia kohtaan; sekä sen, että jonot pitenivät. Erikoista tässä on se, että ihmiset malttavat jonottaa kassalla ja ovat iloisia saamastaan hyvästä palvelusta! Tälläinen tarvitaan meidänkin lähikauppaan!

Olen niitä hassuja ihmisiä, jotka pitävät tuntemattomien ihmisten kanssa kommunikoimisesta. Joskus olen tuntenut itseni erittäin typeräksi kun olen aloittanut kaupan kassalle kertomaan hauskaa tapahtumaa ja saanut palkaksi kiukkuisen mulkaisun. Mulkaisusta on voinut aistia, että henkilö toivottaa minut yhtä pitkälle kuin mistä ostamani sitruuna on tullut.

Vessajuttuja

Olipa tuossa taannoin erään ystävän kanssa keskustelua VESSOISTA. Lähinnä siitä, että onko hienoa esitellä sisustuskuvissa omaa WC:tä. No hei, tottakai! 

Meidän rintamamiestalossa on näitä remppakohteita ollut; keittiö, saunaosasto, olohuone, makkarit. Viimeisempänä viime syksynä päivitettiin WC. Olin jo ajat sitten sanonut isännälle, että haluan PUNAISEN (hei ylläri) vessan. Isäntä ei ajatukselle lämmennyt, kunnes vanhaa vessaa purkaessaan keksi ehdottaa minulle, että pitäisikö vessa maalata vaikka punaisella? Näinhän se aina, miesten täytyy "keksiä" nämä parhaat ideat ihan itse, vaimon keksimänä ne eivät ole toteutuskelpoisia. Tässä Teille ennen ja jälkeen kuvat, olkaapa hyvä!

Tässä jo kaikesta tavarasta karsittu vanha WC. Voin kertoa ettei noita sinapin keltaisia kalusteita ole todellakaan tullut ikävä!

Isännän LOISTAVAN idean seurauksena WC:stä tuli tälläinen:

Kyllä täällä uudessa viihtyy paremmin ;)

Projekteja, projekteja...

Ja siis lähinnä keskeneräisiä sellaisia. Kesällä aloitin mökillä entisöimään vanhaa puuarkkua. Arkku on vuosien saatossa maalattu moneen kertaan, päälimmäisenä kerroksena oli hopeanhohtoinen maali. Maalinpoistoa sai käyttää ihan huolella. Tästä projekti alkoi:

Hopeisen maalin alta paljastui mm. vihreää ja keltaista maalia.
 

Monen maalinpoistokerran jälkeen näkyy jo puupintaa. Vanha petsihän ei lähde mihinkään. Mietinnässä on jos vahaisi arkun sitten kun pinta on hiottu kunnolla.

Alkaisko?

Nyt jännittää! Blogin kirjoittaminen on ollut mielessä jo pidempään, takaraivossa tosin ajatus, että onko minulla mitään sanottavaa? Ketä kiinnostaa? Entä jollen jaksakaan päivittää blogia? No, nyt siis härkää sarvista.

Syksy on täällä taas ja tuntuu, että seuraavan kesään on liian pitkä aika. Eilen kaivoin tulppaanin sipuleita maahan 60 kappaletta. Lajikkeita oli 3 erilaista, minulla ei kyllä ole mitään hajua millaisia sieltä pitäisi nousta. Mukava yllättyä keväällä! Laitoin tulppaanit Mummiltani tuomien kuunliljojen lomaan. Kuunliljojen eteen pitäisi vielä laittaa joka helmililjaa tai anemoneja (mikä olikaan puhekielinen nimi?).

Syksyn tullen mökkikin on laitettu talviteloille, toissa viikonloppuna haettiin lakanat pesuun, tyhjennettiin jääkaappi ja käänsimpä vielä sähköt poikka pääkytkimestä. Viimeisenä vielä viritettiin muutama hiirenluokko jos niitä pieniä ahneita otuksia eksyy sisätiloihin!

Talven mittaan on mukava katsella kesäkuvia ja kaipailla Hunttisille uimaan (kuva yllä).